Välillä ihan sitä tavallista eloa ehkä siemauksella treeniturinoitakin :) Heti alkuun on hehkutettava, että meikäläinen pysyy näillä näkymin syksyyn saakka poissa työttömyyskortistosta! Pelkästään tästä syystä voisi vetää jo pienet pileet Vaikuttaa nimittäin sen verran paljon eloon yleensä, kun tietää, että on varaa ilmoitella koiria kisoihin ja osallistua erinäisiin tapahtumiin, koirallisiin ja koirattomiin. Alkaa treenaaminenkin saada uutta syvyyttä, kun tietää, että kisaamaan pääsy ei ole rahasta kiinni. Olen tolkuttoman laiska treenaamaan, jos minulla ei ole tähtäintä olemassa. Nyt on jo jotain aseteltu ja niitä kohti pyritään menemään!

Treenirintamalla on Raikun osalta hiljaista. Juoksut alkavat olla loppupuolella ja Laa kovasti sitä mieltä, että jonkun tarviis tehdä jotain. Tarjoaa nimittäin itseään melko auliisti urospuolisille koirille, joita on viime päivinä nähty - portin takaa tosin. Treeneissä edelleen normaali oma itsensä toheltaa menemään, mutta kovin minimaalisesti on juttuja tehty - jos edes treenaamisesta voi puhua :D

Raikun semisti taukoillessa Niji on ollut syynättävänä ja pohdinnan kohteena. Olen koittanut saada ajatusta “ruutu” sille auki, mutta vielä näyttää jokseenkin heikolta. Toisessa treenissä tekee mallikkaita ruutuja, toisessa ei enää osaakaan. Myönnän tosin, että treeneissä on jotain häikkää - tehdään vaan “jotain” ajatuksella “jotain”, mustavalkoista eikö? Onneksi on olemassa näitä kuuluisia tukipuhelimia, joista saa ihan aiheellisia vinkkejä mm. siitä, onko ruudun paikkaa treenatessa järkevää sanoa naksusana ruudussa haahuilusta (nuuskimisesta), vaikka paikka olisikin oikea? Mitäköhän tässä mahdollisesti palkkaa; nuuskimista. Kappas. Itsestäänselvyydet on jotain, mitkä kyllä unohtuu ihan huolella, kun pähkäilee juttuja pääosin yksin :) Pitää jatkossa koittaa repiä asiat mahdollisimman auki ja tehdä ajatustyötä oikeasti huolella.
Tällä viikolla ollaan kohdattu “mörkö” metalli ja ainakin toistaiseksi se on onnistuneesti selätetty. Toistoja on tosin niin vähän, ettei metallia voi kutsua varmaksi. Päätin metallin kanssa yhden ainoan päämäärän: Ehjä liike, jossa koira ei pudota kapulaa tai pelleile noston kanssa. Vauhti on tässä kohtaa yhdentekevää. Metallia ei siis ole tarkoitus jäädä jauhamaan enempää kuin on tarvis.

Kisarutiinit on asia, joka on myös työstön ja pohdinnan kohteena. Siirtymien opettaminen kivana temppuna voisi olla esimerkiksi ihan oivallinen ajatus. Ideoin myös, että sen sijaan, että suttaan kokeenomaisissa treeneissä kaksi liikettä putkeen toteamalla joka kerta, että maahanmeno sivulla on hidas, kun joku liike on alla, voisin keskittyä palkkaamaan koiraa esim. virittymisestä sivulla ennen liikkeen alkua, jolloin voisi saada ponnetta taas vastaavasti siihen maahanmenoon. Toki koepalkkauksen opettelu on varmasti yksi kulmakivistä. Pyrin vahvistamaan tätä koko ajan vetämällä koiraa vähän överiksikin. Katsotaan, kuinka tässä mun säätämisessä sitten lopulta käy ;p

Kokeenomaisesta treenistä voidaankin sopivasti pujahtaa aiheeseen viralliset kokeet. Olen kaavaillut Nijille yhtä tokokisaa maaliskuulle. Mennään kokeeseen siksi, että haluan saada oman kisaolemuksen kuriin. Tässä on erittäin hyvää aikaa vielä työstää tokojutuista ruutu kuntoon, treenata paikalla istumista ja pohjustaa ohjattu. Toivon, että nämä kolme liikettä omaisivat isot onnistumismahdollisuudet, joten pääpaino tulee olemaan näissä. Toki koitan saada tehtyä yhden kisanomaisen treenin ainakin osan liikkeiden kanssa. Ehkä typerä veto kipaista kokeisiin, mutta pakko on kynnys madaltaa itseltä ja pyrkiä hallitsemaan oma pääkoppa kisatilanteessa. Se on ehdottomasti tämän vuoden tavotteista suurin, tuloksista viis. Mutta tiedän, että sitä kautta ne tuloksetkin tulee :)

Vaihdettiin kurssipaikka toiseen lafkaan ja niinpä ollaan nyt sitten viikonloppukursseilemassa Procaniksella edistyneempien ryhmässä! :) Oletettavaa on, että Nip aloittaa juoksunsa juuri sopivasti, mutta uskoisin, että Raiku voi tuurata Nippeä juoksujen ajan. Juoksut voivat myös sekoittaa kisasuunnitelmat. Harmi, jos näin käy, sillä tällä alueella ei ole oikeasti paljon mitään kokeita tarjolla :( ALO / AVO -kisoja kyllä löytyy ja tarkoitus olisikin mahdollisesti startata Raikun kanssa maaliskuussa jossain kokeessa ja katsella TK1 kasaan kevään aikana. Liikkeellisesti homma alkaa olla paketissa, paikallamakuita tarvitsee treenata vielä vieraassa porukassa ennen virallisia. Noin muutoin homma alkaa näyttää kivalle. Varmuutta seisomisen ja maahanmenon erotteluun ja eteenistumiseen luoksetulossa paikan vahvistelua. Avoinkin on monen liikkeen kohdalla kivalla mallilla, joten uskaltaisin niitäkin kevätkesälle harkita :) Nouto on isoin työstettävä palikka.

Raikun kanssa salaa toivon, että tänä vuonna päästäisiin jo voittajaan saakka, mutta katsellaan. Vielä on vaikka ja mitä työstettävää, mutta loppujen lopuksi ei mitään järin suurta, MIKÄLI saan tunnarin vietyä järkevästi eteenpäin - sitä ei olla käytännössä treenattu lainkaan kokeiluja lukuunottamatta ja työstäminen menee kyllä keväämmälle, koska haluan lähteä liikkeelle käpyleikistä. Ruutu valmistuu melkoisen vauhdikkaasti. Laa ja putkiaivot <3 Käsittämätöntä, miten nopeat hoksottimet sillä onkaan! :D

Raikun pk-kalenterissa on kevään kohdalle luvassa myös BH kysymysmerkillä :) Nijin kanssa harkitaan toukokuulle jälkikisoja. Hieman ajatus ohjaajaa hirvittää, mutta miksipä väistää väistämätöntä ;p Huhtikuussa oletettavasti pääsee maastoja jo hyvinkin treenimään, joten jos treenit vain sujuu, niin miksipä ei. Tässä on hyllytetty jo niin monta jälkikoetta, ettei kohta enää tunnu missään. Ollaan vaikka sitten ikuisesti JK2-koularin tavoittelijoita, mutta sitten ollaan :P (Ja huomaatteko, otsikkohan peilaa tätä minun asennetta jälkikisoja kohtaan varsin hyvin, eikö?)

Mutta, huomenna aamusta treenaamaan Meirän Hallille! :) Katsotaan, josko tämän kirjoituksen hajatelmat ruudusta saataisiin käytäntöön saakka ;p

Kategoria: Kuulumisia, Treenitunnelmia Heta